Nilkki

Mun nimi on Jake, ja mä olen kuusi vuotta vanha. Isä sanoo, että lapsuus on parasta aikaa. No, mä elän mun parasta aikaani nyt. Jos mietin miltä elämäni näyttää, niin se on sitä kun pompimme pikkusiskon kanssa sängyssä. Kuuntelemme pop-musiikkia helvetin kovaa ja hakkaamme toisiamme tyynyillä. Paras pop-kappale on lust for life, soitan sitä aina uudestaan. Kun mä sanon, että olen kuusivuotias, niin ei pidä luulla että olen tyhmä tai jotain. Mä olen nimittäin tosi sievistynyt. Mä olen meidän pihalla se joka opettaa muille aikuisten sanoja ja aikuisten juttuja. Edes Santeri ei tiedä niin paljon sanoja kuin minä, ja se on kolmosella.

Tiedän, ettei kaikilla ole niin hyvää lapsuutta kuin meillä. Minä ja Vilma, me ollaan vapaita. Jesse meidän pihalta ei saa pomppia sängyssä. Se ei sais tulla edes meille leikkimään, mutta se tulee kuitenkin joskus, kun sen mutsi luulee että ollaan pihalla leikkimässä. Sillä on kyllä tosi hyvää ruokaa kotona, mutta ei se mitään. Me mennään Vilman kanssa sille syömään, jos kotona ei ole mitään.

Jessen mielestä meillä on outo perhe, mutta minusta se on aika tavallinen. Monilla muillakin on juoppoja kotona. Santerilla on, joka asuu ostarin toisella puolella, mutta sitä ei Jesse voi tietää, kun se saa leikkiä vain pihalla.

Äiti on juoppo, mutta isä on kohtuunkäyttäjä. Kohtuunkäyttö tarkoittaa sitä, ettei huuda paljon, eikä nukahda lattialle kovin usein. Se on ikävää kun äiti huutaa ja silloin isä saattaa antaa sille tillikan, mutta on aina kivaa kun äiti nukahtaa. Silloin voi tehdä ihan mitä vain. Isä on nimittäin paljon töissä. Ennen se oli tehtaassa, mutta kun tehdas meni kiinni, niin se rupesi tekemään yöhommia.

Isä on ihan paras. Ennen minäkin halusin olla pikkurikollinen niinkuin isä, mutta nykyään ajattelen enemmän tulevaisuutta.

Mulle aina kerrotaan kun joku tulee uskoon. Jos joku on vaikka juoppo tai varas, niin siitä tulee ihan kiltti ja se alkaa käydä pyhäkoulussa. Mä ajattelen, että se Jeesus on jotenkin liihottanut niitten luo isoilla siivillään ja kertonut niille jotain, mikä on pistänyt ne funtsimaan. Isä sanoo, että Jeesus on kuollut joku tuhat vuotta sitten. Minusta on älytöntä, että ihmiset uskoo sellaiseen tyyppiin. Mä luulen, että se on vähän niinkuin Joulupukki. Joku on vaan pukeutunut Jeesukseksi. Sitten sillä on ehkä joku suihkumoottori, jolla se lentää ihmisten luo paasailemaan niille.

Mutta ferrarimieheen minä uskon. Se on ihan oikea tyyppi, eikä satuolento. Se on syntynyt ja kasvanut ihan samoilla mestoilla kuin minä. Nyt se ajelee Ferrarilla ja auttelee ihmisiä kertomalla juttuja, jotka pistää funtsimaan. Ainakin mulle se kertoo juttuja.

Ferrarimies on kanssa pelastanut mut. Se kävi varmaan vähän samalla tavalla kuin miten Jeesus pelasti Antero-sedän. Kerran vihaiset ihmiset jahtasi mua takaa ostarilla ja huuteli kaikenlaista. Sitten se ferrarimies vaan kaahasi siihen paikalle ja minä hyppäsin kyytiin. Ne olisi varmaan tappaneet mut. Sillä tavalla tutustuin ferrarimieheen.

Mä olen ihan pienestä pitäen laittanut leiviskät poikimaan, niinkuin ferrarimies sanoo. Aina kun ostan kaupasta karkkipussin, pistän reppuun sellaisen ison lihaköntsän. Jos kassa kysyy mitä repussa on, niin sanon, että menen metsään leikkimään uudisasukasta ja siellä on vasara, saha ja nauloja majan rakentamista varten ja vähän ruokatarpeita viikonlopun yli leiriytymiseen. Kassa on sitten huolissaan, että aionko olla yksin metsässä yön yli, mutta mä sanon vaan että se on leikkiä tyhmä.

Ferrarimies ostaa aina lihaköntin ja maksaa siitä hyvän hinnan, vaikka se vois ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Sitten se paasaa niinkuin Jeesus ainakin ja kertoo, että pitäisi ajatella tulevaisuutta ja tähdätä korkealle. Se näyttää kuvia Forbas nimisestä lehdestä, jossa on maailman rikkaita miehiä ja kertoo kaikista hienoista autoista ja puhelimista. Kerran varastin sellaisen puhelimen yhdeltä turistilta. Ferrarimies oli tosi ylpeä. Vielä samana päivänä lainasin isän passia ja menimme ferrarimiehen kanssa pankkiin. Mulla on nyt oma tili. Se on niinkuin minun tulevaisuutta varten.

Niin mä sitten kerroin isälle kaikkea mitä ferrarimies oli sanonut, ja minusta tuntuu että se rupesi kanssa vähän miettimään. Yhtenä yönä se tuli sitten töistä ja sillä oli mukana oikeita lontoolaisia vaatteita. Ne oli jostain keskustan liikkeestä. Äiti oli taas lattialla nukkumassa. Isä katseli sitä jonkin aikaa. Se oli jotenkin tosi vittuitunut silloin ja antoi äidille kämmentä ja huusi. Sitten se rauhoittui ja ilmoitti että meininki tulisi tästä lähtien muuttumaan.

Nyt oli isäntä talossa. Tämä tarkoitti mulle ja Vilmalle vapauden loppumista, mutta oli jotenkin kivaa kun oltiin kaikki kotona. Isä sanoi sitä perse-elämäksi. Se tarkoitti sitä, että äidin viinat meni pönttöön ja isä oli kotona koko ajan vahtimassa sitä ja myöskin meitä. Piti opetella jotain tapoja, sellaisia kuin miten haarukkaa ja veistä pidetään kädessä ja mitä juttuja piti ruokapöydässä sanoa. Käytiin isän kanssa kaupasta hakemassa ihan sikahyviä ruoka-aineksia. Sillä oli lastenvaunut mukana, minne laitettiin ne kalliimmat einekset. Isä vietti paljon aikaa tutkimalla kaikkia syömiseen, juomiseen ja kokkailuun liittyviä kirjoja, ja se osasi laittaa kyllä hyvää ruokaa. Se pakotti myös äidin kokkailemaan.

Äidin piti meikata ja näyttää tosi kauniilta koko ajan. Sen piti myös kävellä silleen sipsutellen eikä löntystellä, tai muuten isä alkoi huutamaan. Me ei saatu mennä pihalta mihinkään, ja jos me ryömittiin mudassa niin piti mennä heti suihkuun ja hampaatkin piti pestä joka päivä. Pelkäsin, että isä oli tullut uskoon ja yritin kertoa sille että Jeesus oli vähän kuin joulupukki, mutta se vain nauroi.

Yhtenä päivänä sitten laitettiin ne lontoolaiset vaatteet päälle. Milja ja äiti laittoi hienot mekot ja äiti oli laittautunut tosi kauniiksi. Minulla ja isällä oli sellaiset puvut, isällä oli myös hattu ja sikakallis rannekello. Mentiin sellaiseen hintahtavaan ravintolaan syömään. Hintahtavat ravintolat on sellaisia missä ruoka on kallista ja missä kaikki on sikarikkaita. Ferrarimies oli siellä kanssa, sellaisen isotissisen tädin kanssa. Me muistettiin kaikki ne läksyt mitä isä oli meidän päähän päntännyt. Kerrottiin oikeita juttuja kun tarjoilija kysyi jotain ja pidettiin ruokailuvälineitä käsissä aina oikein päin. Isä oli ihan mestari. Kaikki katsoi meitä kuin oltais oltu vaikka kuinka rikkaita. Isä osasi myös läpsiä naisia pyllylle ja räpsytellä niille silmiään.

Ja mitä me syötiin: älyttömästi kaikkia pieniä annoksia, alkuruokia, jälkiruokia ja pääruokia, kaikki melko hintahtavia. Sitten juopoteltiin alkujuomia, jälkijuomia ja pääjuomia, sikakalliita kaikki. Me lapset oltiin tietysti selvin päin, sillä meillä oli tärkein tehtävä, mutta isän ja äidin tehtävä oli myös tärkeä. Ne veti aivan käsittämättömät lärvit. Jos et muuten tiedä mikä on lärvi niin sun pitää tulla mun kanssa joskus ostarille pyörimään, mut just nyt mä en jaksa selittää. Mun isä ja äiti siis veti lärvit, mutta silleen sievistyneesti, että niillä oli juopottelusuunnitelma ja kaikki. Nyt ei huvittaisi selittää mikä on juopottelusuunnitelma, mutta selitän kumminkin, ettet tipahda kärryltä ihan kokonaan. Isä ja äiti joi niitä hienoja juomia ihan sikana, mutta kun ne oli alunperinkin ajatelleet juovansa ihan sikana. Menikö perille? Ne huusi ja mölysi silleen, että kaikki siellä hienossa ravintolassa katseli niitä, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään kun niitä pidettiin sikarikkaina.

Kun kaikki olivat keskittyneet katselemaan äitiä ja isää, tai yrittivät kovasti olla katselematta niitä, minä ja Vilma kierreltiin kaikki naulakot ja ryömittiin pöytien alla ja kerättiin lompakot ja puhelimet. Oikeesti me vietiin kaikkien ihmisten kaikki lompakot ja kännykät, paitsi että mä sanoin siskolle, että ferrarimiehen tavaroihin ei kosketa.

Lopulta järjestysmies uskalsi mennä puhumaan isän ja äidin kanssa. Sitten ihmiset alkoi tajuta, että niiden kännykät ja lompakot oli kadonneet. Tietenkään isällä ja äidillä ei ollut niitä alunperinkään mukaan, joten nekin oli muka närkästyneitä ja varkaiden uhreja. Poliisi tuli paikalle ja ne tutkivat koko henkilökunnan ja kaikkien rikkaidenkin laukut anteeksipyydellen. Mitään ei tietysti löytynyt, sillä Vilma oli ryöminyt saaliin kanssa vessan ikkunaluukusta ulos.

Meidän ei tarvinnut maksaa mitään, koska ravintola tarjosi kaikille ruoan anteeksipyynnöksi. Ravintola maksoi myös äidin ja isän taksin. Minä menin ravintolasta ulos ferrarimiehen ja blondin kanssa ja löysin Vilman odottelemassa pihalla saalissäkin kanssa.

Ferrarimies käynnisti Ferrarin. Minä istuin tädin sylissä, pää tissien välissä. Vilma istui takana ryöstösaaliin kanssa. Ferrarimies laittoi Iggy Popin lust for lifen soimaan, tuuli piiskasi hiuksia. Nyt meillä oli pesämuna. Mietin kaikkia puhelimia, kelloja, läppäreitä, taulutelkkareita, Lontoon vaatteita ja nopeita autoja. Jeesuskin sanoi, että valitse elämä ja valitse tulevaisuus. Minä valitsin tulevaisuuden. Mietin sitä miestä siinä Forbasin kannessa. Se vei jonkun isänmaan rahat ja lähti juoksemaan tai jotakin, eikä isänmaa saanut sitä miestä kiinni kun se oli niin lamaantunut. Minusta ei tule mitään näpistelijää tai huume kauppamiestä. Minusta tulee isona talousrikollinen.