Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi, hän huomasi muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Hänen nimestään oli väännetty kosteissa illanvietoissa humalatilan myötä yhä hervottomammiksi ja Gregor Samsalle aina kiusallisemmiksi muuttuvia vitsejä, joissa juoni oli poikkeuksetta aina sama: häntä varoitettiin nousemasta aamulla sängystään, sillä hän olisi saattanut muuttua ötökäksi. Olipa hän usein aamuyöstä kotiin ryömiessään pelännyt kuollakseen sammua makuuhuoneen matolle, ja aamulla kauhusta ja krapulasta pää hakaten tuijottanut peiliä kunnes oli vakuuttunut ihmisyydestään. Yhtä kaikki, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä se oli nyt tapahtunut. Hän oli muuttunut ötökäksi.
Noah Cohen ajoi Brooklyn-Queensin moottoritietä auton rattiin tarrautuneena, kuin se olisi ollut ainoa asia joka esti häntä lentämästä ilmaan tai hajoamasta atomeiksi maailmassa, joka tuntui jatkuvasti muuttavan omia, hyväksi todettuja luonnonlakejaan, joita Noah Cohenin mielestä ei ollut mitään syytä vaihtaa tuosta vain. YHVH oli luonut maailmaan Lakinsa, joka kannatteli sitä ja piti niin sanotusti atomeja koossa. Mitä tahansa ei voinut, eikä saanut tapahtua.
Brooklyn-sillan kohdalla liikenne oli täysin tukkeutunut. Autot olivat pysähtyneet rykelmiksi. Satoja ihmisiä tungeksi sillalla nähdäkseen pienen hahmon kävelemässä veden päällä Long Islandilta Manhattaniin. Noah Cohen kaappasi salkkunsa kainaloon ja nousi autosta. Hänen vartalonsa ei ollut varsinaisesti luotu juoksemaan, mutta hän juoksi. Tajunnassa kelloa lyövä pelko antoi hänelle voimaa hyppiä kuin gaselli autojen yli ja tuuppia tieltään ihmisiä, jotka olivat kokoontuneet katsomaan ihmettä. Hänellä oli mielestään oikeus olla hieman tyly, sillä ehkä ainoana ihmisenä maailmassa hän tiesi mitä oli tapahtumassa.
Arthur Dent makasi mudassa talonsa ja puskutraktoreiden välissä. Samaan aikaan hänen ystävänsä Ford Prefect, linnunradan luetuimman elämäntapakirjan toimittaja kaivoi vaatekaapistaan punaista pyyhettä, johon oli kirjailtu suurin ystävällisin kirjaimin "älä hätäile".
Noah Cohenin kauluspaita oli hionnut selästä keskipäivän kuumassa auringossa. Mies ei voinut uskoa juosseensa juuri sillan päästä päähän. Hiuskiehkuroista valuva hiki kirveli hänen silmiään. Taksikuski, joka luuli mahakkaan miehen olleen kanavassa uimassa suostui pysähtymään vasta kun mies hyppäsi auton eteen, tullen lähes yliajetuksi.
- Maailman juutalaiskeskukseen, Noah sanoi kuskille, joka näytti hetken siltä, kuin olisi ollut kysymässä jotakin sillalla vallitsevasta kaaoksesta, mutta katsoi sittenkin parhaaksi olla hiljaa.
Taksikuski ei sitten sanonutkaan yhtä ainoaa sanaa koko matkan aikana, mikä oli varmaan jonkinlainen ennätys New Yorkin taksihistoriassa.
Noah Cohen käveli Maailman juutalaiskeskuksen portaita ja katsoi ylös. Rakennus, joka oli äsken näyttänyt ihan tavalliselta vaatimattomalta pilvenpiirtäjältä, näytti nyt lähempää tarkasteltuna kohoavan taivaaseen asti, kaikkia muita kaupungin pilvenpiirtäjiä korkeammalle. Se näytti näin alhaalta katsottuna levenevän taivasta kohti kuin käänteinen sumerilainen torni. Noah Cohen mietti, oliko kyseessä näköharha vai viimeaikaiseen asioiden epätavalliseen kehitykseen liittyvää luonnollista epäluonnollisuutta.
Noah hukkasi useita sekunteja puikkelehtien turvatarkastusten ohi elektronista henkilökorttiaan piipautellen. Hän ohitti joukkueellisen vartijoita, läpivalaisun, aktivoi silmätunnistimen, aktivoi sormenjälkitunnistimen. Lienee turha edes mainita, että Maailman juutalaiskeskus oli kaupungin tarkimmin vartioitu rakennus.
Noah Cohen oli Maailman juutalaisjärjestön tärkeimpiä tutkijoita. Hänen tehtävänsä oli selvittää kuka oli mashiach, juutalaisten tuleva vapahtaja. Noah tutkijoineen oli ratkaissut kysymyksen, mutta vastauksesta ei tultaisi pitämään. Hän oli pitänyt asiaa omana tietonaan jo kuukausia, mutta nyt totuuden oli viimein tultava julki. Ennenkuin olisi liian myöhäistä.
Maailman juutalaiskeskuksen aula oli yhtä korkea kuin koko rakennus. Sekin näytti avartuvan ylöspäin ja yltävän taivaan rajaan saakka. Aulan toisessa päädyssä oli lasinen hissi, joka oli niin nopea, että alhaalla turvatarkastuksissa hyörivät ihmiset muuttuivat hetkessä muurahaisia pienemmiksi. Silti matka ylimpään kerrokseen kesti puoli tuntia.
Yläkerroksessa oli järjestön presidentin Emanuel Wieselin toimisto. Hän oli maailman juutalaisten ylin auktoriteetti. Mies oli noin satavuotias, hänellä oli pitkä harmaa parta, harmaat hiukset ja keltaiset hampaat. Vanhus oli pukeutunut siniseen kasukkaan, jonka helmat oli kirjailtu täyteen värikkäitä kuvioita. Toimiston jokainen seinä oli lasia, niin että sieltä pystyi näkemään kaiken mitä rakennuksen aulassa tai ulkona suurkaupungissa tapahtui.
Huoneesta katsottuna Manhattanin pilvenpiirtäjät näyttivät pieniltä ja vaatimattomilta. Noah Cohen hämmästeli rakennuksen korkeutta ja sitä, ettei se ulkoa tarkasteltuna mitenkään erottunut muista pilvenpiirtäjistä, paitsi hänen seisoessaan aivan rakennuksen alapuolella. Itseasiassa hän ei muistanut rakennuksen olleen näin korkea hänen vieraillessaan siellä aikaisemmin. Vain harvat uskonnolliset ja poliittiset johtajat olivat astuneet jalallaan presidentin toimistoon, Cohenille tämä oli kolmas kerta.
Toimiston nurkassa oleva pieni hologrammitelevisio näytti suorana lähetyksenä uutiskuvaa Tokiosta, jossa kymmenet sushikokit leikkasivat sashimia kahdesta ryhävalaasta pitkätukkaisen parrakkaan miehen jakaessa valaanlihaa ja murtaessa viidestä Samurai Bakery -nimisen leipomon valmistamasta jättiläisleivästä ruokaa kansanjoukolle.
Emanuel Wiesel tuijotti uutislähetystä ja vilkaisi sitten Noah Coheniin kysyvästi, kunnes huomasi, että miestä hämmästytti juuri sillä hetkellä eniten Maailman juutalaiskeskuksen valtava koko, ja muisti hänen turvallisuusluokituksensa muuttuneen juuri.
- Tämä on maailman vallan ehdottomia keskuksia, Emanuel Wiesel sanoi. - Joidenkin ihmisten mielestä juutalaiset hallitsevat maailmaa, mutta se on roskapuhetta. Emme ole kuitenkaan täysin merkityksettömiä. Meillä on uskonnollista, poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa ja käytössämme on kaikki maailman uusin teknologia.
Vanhus siirtyi suuren lakatun tummapuisen työpöytänsä luo ja liikutti sormiaan pöydän pinnassa olevan lasin päällä. Yhdellä käden liikutuksella maisema kutistui Noah Cohenin silmissä, ja hän seisoi nyt ihan tavallisessa toimistossa, tavallisessa keskikokoisessa pilvenpiirtäjässä. Hän pystyi nyt näkemään ulkona ajavat autot ja kävelevät ihmiset. Toisella käden liikutuksella rakennus venyi taas valtavaksi jättiläiseksi, ja kadulla ajavat autot kutistuivat lähes näkymättömiin.
- Woah, sanoi Noah.
- Teidän turvallisuusluokituksenne on muutettu, Emanuel Wiesel sanoi. - Kuulutte nyt siihen harvojen ihmisten joukkoon, jotka näkevät Maailman juutalaiskeskuksen sellaisena kuin se todella on.
- Nyt, Herra Cohen, sanoi Wiesel. - Oletan, että teillä on tietoa viimeaikaisista oudoista tapahtumista.
- Mestari Wiesel, Noah sanoi. - Minun on syytä olettaa, että Olam Ha-Ba, Mashiachin aika on käsillä.
Vanhus kohotti toista kulmakarvaansa ja pieraisi. Ukolla oli nimittäin niitä ikivanhojen ihmisten vaivoja. Pierut olivat äänekkäitä, mutta sitäkin kuivempia.
- Mashiach? Vanhus sanoi. - Oletteko saanut selville kuka Hän on?
- Kyllä, Herra Presidentti. Vuosien tutkimustyö on viimein ohitse.
Noah Cohen pinosi loputtoman kasan paperiarkkeja, kyniä, monistenippuja, teippirullia ja muistilappuja salkustaan työpöydälle, kunnes löysi etsimänsä: postimerkin kokoisen kotelon, jonka sisältä löytyi mitättömän pieni mikrosiru. Noah nosti salkustaan mustan kuution ja asetteli sirun kuution kyljessä olevaan koloon.
Kuution kansi avautui ja sieltä nousi heprealaisia kirjaimia, jotka tanssivat viehkeästi mutta pyhyytensä vaatimalla arvokkuudella Mestari Wieselin, juutalaisten kuninkaan edessä. Emanuel Wiesel haukkoi henkeään. Laatikosta leijaili kirjain toisensa perään kuin estradille, teki itsensä tiettäväksi, pyörähti ympäri ja asettui sitten sivummalle muiden laatikosta tulleiden kirjainten joukkoon. Wiesel tunnisti tekstit tutuiksi Tanakhin kirjoituksiksi, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt niitä esitettävän tässä järjestyksessä, eikä tässä muodossa, ilmassa leijuvina hologrammikuvina. Hän pystyi tutkimaan kirjaimia monesta eri suunnasta, ja mikä tärkeintä, hänen pyhä katseena luki kirjainten väliin jäävää tyhjää tilaa. Mashiachin salaisuudet avautuivat hänelle nyt ensimmäistä kertaa.
- Nyt ymmärrän kaiken täydellisesti, Mestari Wiesel sanoi. - Mashiachin tarkoitus… Se mitä varten Hän on tuleva maan päälle… Sehän on...
Mitä seuraavaksi tapahtui, järkytti vanhan miehen minuuden perustan täydellisesti. Hän pieraisi äänekkäästi. Vanhuksen eteen ilmestyi teksti, jota hän ei ollut nähnyt aiemmin missään pyhässä kirjassa.
Että kävisi toteen, mitä kirjoitettu on.
- Mikä helvetti tämä on? Mestari ähkäisi.
Hologrammiheitin sylkäisi muitakin vastaavia tekstejä Mestari Wieselin silmien eteen.
Kaikki on toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu.
Jotta kävisi toteen, mitä Ihmisen Pojasta on kirjoitettu.
- Se on Uudesta Testamentista, hepreaksi käännettynä, Noah Cohen sanoi, peläten Wieselin räjähtävän moisesta rienauksesta ja heittävän hänet ulos. Silloin kaikki olisi menetetty, sillä maailmanloppu oli nyt minuuttipeliä.
Emanuel Wieselin kasvot värjäytyivät punaiseksi ja hän oli räjähtää. Hän avasi suunsakin, mutta huuto jähmettyi huulille ennenkuin se ehti lähteä matkaan. Hänen mielensä palasi Tanakhin tekstiin. Se oli siellä. Vanhuksen kasvoille palasi luonnollinen kalpeanharmaa väri.
- Se oli siellä, vanhus ähkäisi. - Luin sen kaiken äsken Toorasta, kirjainten väliseen tyhjään tilaan kirjoitettuna.
- Niin, sanoi Cohen. - Tanakhissa tuo kaikki on peiteltynä, Uudessa Testamentissa se on kirjoitettuna suoraan.
Noah Cohen ryhdistäytyi. Hän tiesi, ettei vaara ollut vielä ohi, vaan vanhus voisi milloin tahansa heittää hänet ulos avoimesta ikkunasta käyttäen kabbalistin taikavoimiaan.
- Tietenkin Uusi Testamentti on kristittyjen vääräoppinen kirja, mutta tietojemme mukaanYeshu'a oli suuri juutalainen maagi, jonka elämää kristityt ovat myöhemmin vääristelleet. Uuden Testamentin tutkiminen hepreaksi on avannut meille uuden luvun Tanakhin tutkimuksessa, sillä se on auttanut meitä avaamaan kirjoituksiin koodattua tietoa.
- Ja se tieto on, Emanuel Wiesel jatkoi ajatusta, että Mashiachin merkitys on… Hän on tullut toteuttamaan kirjoitukset. Hän on elävä Sana.
Musta kuutio avautui vielä kerran ja sieltä leijaili heprealaisia kirjaimia niin sulokkaasti, että juutalaisten suurin elävä auktoriteetti ei voinut muuta kuin uskoa niihin, vaikka hän tiesi niiden lähteenä olevan vääräoppisen kristillisen herjauskirjan.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
- Nämä tämänpäiväiset erikoiset tapahtumat liittyvät jotenkin Mashiachiin, Mestari Wiesel kysyi, vaikka pikemminkin se oli toteamus.
Emanuel Wiesel oli äärettömän oppinut mies. Uudetkin asiat löysivät nopeasti oman paikkansa hänen kosmologiassaan, ja mikä merkillisintä, nyt, ensimmäistä kertaa vanhuksen elämässä, kun hänen maailmankatsomuksensa pirstoutui hetkessä tuhansiksi palasiksi, ne järjestäytyivät sekunnin murto-osissa uudeksi kokonaisuudeksi niin, että hänen aiemmat suuret uskonnolliset löytönsä saivat täysin uuden ja lähes päinvastaisen merkityksen.
Noah Cohen odotti, antaen vanhuksen järjestää maailmaa kohdilleen. Cohenilla se oli vienyt kuukausia, joten hän hämmästyi siitä, kuinka nopeasti vanhuksen kasvot näyttivät löytävän entisenlaisensa harmaan tyyneyden.
- En mitenkään tahdo sanoa, että kristinusko olisi oikeassa, Noah Cohen sanoi. Juutalaisuus on tietenkin ainoa oikea uskonto, mutta vaadittiin tuhansia vuosia ja uusinta teknologiaa ennenkuin osasimme lukea Tooran sanomaa oikein.
- Onko Yeshu'a Mashiach? Emanuel Wiesel kysyi.
- Kyllä, Noah Cohen vastasi.
Noah Cohen napsautti sormeaan. Hologrammiheitin alkoi piirtää Yeshu'an elämää kartalle, miehen joka oli kristityille Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
- Mashiachin tehtävä maan päällä on toteuttaa pyhät kirjoitukset, Noah Cohen sanoi. - Tiedämme, että Yeshu'a toteutti juutalaisten pyhiä kirjoituksia.
- Mutta hän ei toteuttanut niitä kaikkia, sanoi vanhus.
- Yeshu'alla oli kiireinen elämä, sillä hänen oli määrä kuolla 33 vuotiaana ja toteuttaa sinä aikana pyhät kirjoitukset, sanoi Noah Cohen. - Hän ei ollut vain turhan tarkka siitä, mitkä kirjoitukset olivat pyhiä. Lapsena, Egyptissä asuessaan hänen tiedetään toteuttaneen hieroglyfikirjoituksia ja nuorena miehenä hänen tiedetään matkustaneen Intiassa asti toteuttamassa Vedaa ja buddhalaisia tekstejä. Näyttää siltä, että hän on tullut nyt takaisin, toteuttamaan kirjoituksia, joita ei ehtinyt vielä eläessään toteuttaa. Hän näyttäisi toteuttavan jopa kirjoituksia, jotka on kirjoitettu hänen maanpäällisen elämänsä jälkeen.
- Ensimmäisellä kerralla Yeshu'alla ei ollut valtuuksia tehdä suuria ihmeitä, Noah Cohen jatkoi. - Tavallisia taikatemppuja ja magiaa. Tällä kertaa hänellä on käytössään kaikki YHVH:n voimat. Hän hallitsee luonnonlakeja täydellisesti ja voi muuttaa niitä halutessaan. Hän voi esimerkiksi matkustaa ajassa edestakaisin vaivatta. Sen takia näitä erikoisia asioita tuntuu tapahtuvan samanaikaisesti vähän joka paikassa.
Samaan aikaan toisaalla Macondo niminen pikkukaupunki katosi myrskytuulen mukana olemattomiin. Eräs parrakas pitkätukka oli luonut Macondon ajalliseen tyhjiöön jo pari vuosisataa aiemmin, joten kaupungin ei-fiktionaalisesta olemassaolosta kukoistuksineen ja rappioineen ei jäänyt todistamaan yksikään ihminen.
- Uskomatonta, huokasi Emanuel Wiesel. - Mutta kaikki todistusaineisto ja viimeaikaiset tapahtumat tuntuvat todella viittaavan…
Voimakas mätkähdys leikkasi vanhuksen lauseen. Wiesel ja Cohen ryntäsivät aulaan päin avautuvalle läpinäkyvälle seinälle ja huomasivat vartijan makaavan verisenä katossa.
- Tuohan on Herra Meyrink, huudahti Noah Cohen. - Hän on aulan vahtimestari!
Hal Lindseyn kalju hikosi. Hän väänsi kaupunkimaasturinsa ilmastointia kylmemmäksi, mutta hän tuntui vääntävän sitä koko ajan joko liian kylmäksi tai liian kuumaksi. Hal Lindseyn kaljua paleli. Hän käänsi autonsa tien laitaan ja avasi oven. Sisään pelmahti Teksasin kuumaa ilmaa. Näin sen pitää olla, Hal Lindsey ajatteli, mutta nyt oli jotain vialla. Hänen kehonsa lämpö vaihteli jatkuvasti kylmän ja kuuman välillä. Nytkin Texasin kuuman auringon alla, hän paleli. Onko nyt sitten lähtö. Hal Lindsey ei ehtisi nähdä tapahtumaa, josta hän kirjoitti muutamaa vuosikymmentä aiemmin: "se tapahtuu tämän sukupolven aikana." Tulisipa Kristus pian. Hän halusi vielä kokea sen. Tempauksen! Messiaan toisen tulemisen! Hal Lindsey koki olonsa kevyeksi ja alkoi kohota. Henki erkanee ruumiista ja menee Isän tykö, hän ajatteli. Hal lindsey tunsi nelivetonsa katon tömähtävän kevyesti kaljua vasten. Minä leijailen! Hal ajatteli. Nyt hänen koko kehonsa oli kattoa vasten, mutta painovoima tuntui vielä vetävän ylöspäin. Hänestä alkoi tuntua epämukavalta. Hän sai kurottaen painettua kosketusnäyttöä, jolloin kattoluukku avautui. Hal Lindsey sujahti kattoluukusta ulos ja alkoi liitää kohti taivasta. Tämä oli aivan kuten Hal Lindsey kirjoitti 70-luvulla kirjassaan Maa - entinen suuri planeetta. Matkallaan ylöspäin hän näki vanhoja tuttuja, jotka vilkuttivat hänelle. Äskeinen epämukava tapaus oli unohtunut, eikä vanhus jaksanut enää huolestua edes terveydentilastaan tai porottavasta auringosta, joka muuttui yhä kuumemmaksi mitä ylemmäs he kohosivat. Kas, tuolla oli Jeesus Kristus. Jeesus Kristus leijaili muiden mukana, katsoi uskollista profeettaansa aurinkoisesti hymyillen ja vilkutti.
Emanuel Wieselin toimiston ulkopuolella New York oli kaaoksessa. Lentokoneita tippui alas ja ihmisiä suhahti pilvenpiirtäjien ohitse taivaaseen hurmiollisesti käsiään heilutellen.
- Tämä on joillekin kristityille lahkoille erittäin tärkeä tapahtuma, Cohen sanoi. He lentävät taivaaseen ja kohtaavat Mashiachin siellä.
- Mahdotonta! Wiesel sanoi. - Sehän tarkoittaa että kristityt ovat oikeassa.
- Ei välttämättä, Cohen sanoi. - Tämä saattaa olla vain yksi monista kirjoituksista, joita Mashiach toteuttaa.
- Jos herra Meyrink oli kristitty, hänellä ei todellakaan ole nyt häävit oltavat, Emanuel Wiesel sanoi.
Wiesel ja Cohen tuijottivat katossa vielä elossa olevaa veristä miestä, joka yritti ryömiä ja löytää jonkinlaista ulospääsyä, luukkua tai koloa josta pelmahtaa lentoon. Käänteinen painovoima lytisti miehen kasvoja ja kehoa kattoa vasten.
- Mitä tämä kaikki kertoo YHVH:sta, Mestari Wiesel huokaisi. - Onko Hän hyvä vai paha.
- YHVH on hyvä, Cohen vastasi.
- YHVH ei ole hyvä tai paha, Wiesel sanoi.
Silloin Noah Cohen huomasi Yeshu'an seisovan hänen vierellään pitkätukkaisena ja parrakkaana, valkoiseen kaapuun pukeutuneena ja katselevan Herra Meyrinkiä vieno hymy kasvoillaan. Sitten häntä ei näkynyt enää. Vartijaa piinannut käänteinen painovoima palasi taas ennalleen. Mies putosi. Entistä sekavampi kaaos palasi New Yorkin kaduille. Äsken ylöspäin kohonneet ihmiset mätkähtivät nyt katuun.
Hal Lindsey oli ehtinyt niin korkealle, että porottava aurinko poltti hänen ihoaan samalla kun lämpötila oli mennyt jo reippaasti nollan alapuolelle. Kaikkialla hänen ympärillään kunnon kristityt huusivat kauhusta ja itkivät. Silloin Hal Lindsey näki taas Jeesuksen Kristuksen, joka vilkutti hänelle. Painovoima palautui ennalleen ja hän putosi muiden mukana. Jeesus Kristus jäi leijumaan ilmaan. Hal Lindsey katsoi ylös ja näki Jeesuksen muuttuvan yhä pienemmäksi. - Miksi, oi Kristus, Hal Lindsey ajatteli viimeisenä ajatuksenaan. - Minkä kauhean synnin olemme tehneet, miksi emme kelvanneet pyhien joukkoon.
- YHVH on sekä hyvä että paha, Noah Cohen ehdotti.
Emanuel Wiesel pyyhkäisi kädellään aulaan antavaa ikkunaa suurentaen näkymän niin, että lähes näkymättömiin kutistuneet ihmiset näyttivät olevan nyt ihan vieressä. Kaikkea pientä outoa tapahtui alhaalla. Osa ihmisistä oli kokoontunut vahtimestarin verisen ruumiin viereen, mutta suurin osa näytti pakenevan aulassa riehuvaa Golemia. Myös joku surullisen näköinen ritari ruosteisessa haarniskassaan yritti väsyneesti seivästää juutalaisia vanhalla kaakillaan ratsastaen.
Holotelevisiosta tuli Harmageddon, suorana lähetyksenä Jerusalemista. Toimittaja puhui innostuneella äänellä väkijoukkojen katsellessa uteliaina. Yeshu'a seisoi Temppelivuoren päällä siten, että vuori oli haljennut kahtia hänen jalkojensa alla. Ihmiset olivat jakaantuneet kolmeen ryhmään juhlimaan. Omassa ryhmässään juhlivat muslimit, jotka juhlivat profeettansa paluuta ja odottivat Mahdin armeijan milloin tahansa repivän kappaleiksi kaksi muuta ryhmää, juutalaiset ja kristityt.
Kun sitten maa aukesi muslimien alla ja nielaisi heidät tuliseen järveen juutalaiset ja kristityt hurrasivat ilonkyyneleet silmissään ja ylistivät Messiasta. Myös Emanuel Wieselillä oli kyynel silmässä, mutta toisesta syystä.
- YHVH on paha, hän sanoi katkerana.
Väkijoukon vielä hurratessa taivaanrantaan ilmestyi valtava metallinen avaruuslaiva, jonka alaosassa loistivat kirkkaina tutut heprealaiset kirjaimet. יהוה.
- YHVH, vanhus totesi.
Syvä hiljaisuus lankesi, kun avaruusalus läheni täyttäen pimeydellään koko taivaan, Ainoastaan heprealaiset Jumalaa tarkoittavat kirjaimet valaisivat jäljelläolevia kansanjoukkoja.
- YHVH on avaruusolento? Tahti, jolla vanhus sai lisää tietoa Jumalastaan alkoi jo pehmittää hänen päätään.
- Tuo on muistaakseni jostain Kilgore Troutin kirjasta, Noah Cohen sanoi.
- Kilgoer kuka? vanhus sanoi. - En ole koskaan kuullutkaan.
- Ei ole moni muukaan, Noah Cohen sanoi. - Ne ovat kammottavia. En ole aivan selvillä millä perusteella Mashiach valikoi mitkä kirjat ovat pyhiä. Siinä ei tunnu olevan mitään järkeä.
Miehet seurasivat holotelevisiosta kun valtava avaruuslaiva lähestyi juhlivaa joukkoa.
- Yhdessä Kilgore Troutin kirjassa YHVH on avaruusolento, Noah Cohen sanoi. - Lopussa tämä kaikki paljastuu Pyhälle kansalle. YHVH sädettää heidät atomeiksi, koska he ovat unohtaneet miten hänen nimensä lausutaan. Ovathan ne hulvattomia tietysti. Ne kirjat. Mutta surkeasti kirjoitettuja.
- Vokaalit, vanhus mutisi. - Ne pahuksen vokaalit.
Äkkiä valtava avaruuslaiva laukaisi kaikki lasertykkinsä samaan aikaan ja tuhosi juutalaiset kristittyjen ylistyshuutojen hukkuessa jylinän alle. Tuli aivan hiljaista ja pöly peitti kaiken. Pölyn laskeutuessa kristityt katsoivat toisiaan ja aloittivat ennennäkemättömän juhlinnan ja palvonnan. He lauloivat "We are the championsia" ja "Worship the Lordia", tanssivat, polvistuivat, hyppivät. Naistoimittaja selosti innostuneesti kristittyjen voitosta ja ainoan oikean uskonnon päivänselvästä löytymisestä.
- YHVH on mennyt päästään sekaisin, Emanuel Wiesel totesi.
Kristittyjen Jumala, Jeesus Kristus katsoi uskollisia kristittyjään silmissään rakkautta ja myötätuntoa. Koko väkijoukko hiljeni, toimittaja oli niin liikuttunut että pidätteli silminnähden itkua.
- Te olette olleet minulle uskollisia loppuun asti, Jeesus Kristus sanoi. - Te olette uskoneet minuun, kun muut eivät uskoneet. Nyt saatte viimein palkan ja korvauksen kärsimyksistänne.
Jeesus Kristus kutsui Jerusalemin Piispan ylös vuorelle, ja kätteli tätä sydämellisesti. Emanuel Wiesel ei kyennyt välttymään katkerilta ajatuksilta Piispaa kohtaan, joka oli yksi niistä harvoista jotka olivat vierailleet hänen ylhäisessä toimistossaan. Mutta olihan parempi, että YHVH:llä oli sentään jonkinlainen järki ja järjestys, vaikkei vanhus kyennyt sitä ymmärtämäänkään. Ehkä hän voisi vielä pelastautua kääntymällä kristityksi, nyt kun juutalaisuuden tappio näytti selvältä.
Noah Cohen ei elätellyt tuollaisia toiveita, sillä hän oli ennakoinut jotain tällaista tapahtuvan jo aamusta lähtien, heti outojen asioiden alkaessa tapahtua. Hän tuijotti holotelevisiota. Yeshu'a kääntyi kristittyjä kohti nostaen kätensä ylös vastaanottaakseen palvontansa. Sitten Yeshua kääntyi suoraan tv-ruutua kohti. Noah Cohenista Yeshu'a tuijotti suoraan häntä kohti kasvot vääntäytyen vinoon hymyyn. Yeshu'a iski nyrkkinsä Piispan kurkkuun ja alkoi hyppiä hänen rintalastansa päällä.
Mestari Wiesel tunsi sisällään hyvänolontunteen pelmahduksen. Hän mutisi hiljaa itsekseen.
- Runkkari.
Parempi sairas jumala, raivohullu koira, kuin kristittyjen jumala. Silläkin uhalla, että raivohullu jumala repisi hänetkin kappaleiksi, kuten kaikki muutkin jotka ovat häneen uskoneet.
YHVH:n avaruusaluksen seuraan liittyivät Thor, Odin, Shiva, Vishnu, Ukko ja muita jumaluuksia jotka alkoivat huoletta leikellä kristityttyjä fileiksi. Apinoiden Tarzan pelasti naispuolisen toimittajan joutumasta villien raakalaisten ja Afrikan leijonien syömäksi, mikä oli koko muun huono-onnisen kuvausryhmän kohtalona.
Noah Cohen röhäisi, kiinnittäen Mestari Wieselin huomion. Juutalaisten kuningas ei ollut iloisella tuulella, sillä hän ei osannut enää sanoa oliko juutalaisuutta enää olemassa uskontona, ainakaan entisenlaisessa muodossaan.
- Aika alkaa kulua vähiin, Mestari, Cohen sanoi.
- Niin tietysti, Herra Cohen, vanha juutalainen sanoi ja ojensi kätensä Noah Cohenille. - Oli ilo tuntea teidät. Olette nerokkain tutkija johon olen saanut kunnian tutustua. Mikä on mielestänne paras tapa kuolla? Ehkä hyppääminen?
- Ei siitä ole mitään hyötyä, Cohen sanoi. - Ruumiistasi jää silti jäljelle sen verran, että Mashiach pystyy herättämään sen eloon ja kiduttamaan sitä ikuisuuden luomassaan helvetissä. Helvetin toteuttamiseen löytyy vankka skriptuaalinen pohja, enkä usko että Mashiach jättäisi tilaisuuden käyttämättä. Käytetään kaikki ajatus ja energia henkiinjäämiseen ja ihmiskunnan pelastamiseen.
- Mutta miten? vanhus sanoi. - YHVH ei ole pelastamassa meitä.
- Mashiach pelastaa meidät, ystävä, Cohen sanoi. - Mashiach pelastaa.
Vanha mies tuijotti Noah Cohenia varmana siitä, että tämä oli menettänyt järkensä.
Arthur Dent tuijotti ystäväänsä Ford Prefectiä varmana siitä, että tämä oli menettänyt järkensä. Se selitti maailman olevan tuhoutumassa ja käski häntä juomaan neljä pintia olutta kuudessa minuutissa. Sitten heidän pitäisi mennä ulos huiskuttamaan punaista pyyhettä vogonien taistelulaivalle. Ulkoa kuului räsähdys, joka ilmoitti puskutraktorien juuri tuhonneen Arthur Dentin kodin. Tämä oli paskin päivä ikinä.
Jos Arthur Dent olisi jaksanut kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, hän olisi ehkä huomannut nurkkapöydässä toogaan pukeutuneen parrakkaan miehen hymyilevän.
---
Vedenpaisumus oli ohi: Auschwitzin mustalla taivaalla Noah näki sateenkaaren säihkyvän, Maa oli hänen, sen hän oli jälleen täyttävä.
---
Tämä oli ennenkuulumaton mediatapahtuma. Kaikki maailman tiedotusvälineet olivat kokoontuneet New Yorkiin, Maailman Juutalaiskeskuksen lehdistösaliin. Salin etuosassa olevan suuren tammisen pöydän takana istuivat kaikki juutalaisen maailman johtohahmot. Keskimmäisenä istui aikaakin vanhemman näköisenä juutalaisten kuningas, Emanuel Wiesel juhlavassa asussaan. Hänen vierellään istui siviili, mustassa puvussaan.
- Hyvät toimittajat, saanko esitellä johtavan tutkijamme Noah Cohenin, aloitti Emanuel Wiesel.
Leopardipikkuhousuihin pukeutuneen valkoisen voimamiehen sylissä istuva naistoimittaja sai ensimmäisenä puheenvuoron viittoilevien käsien merestä.
- Arvoisa Herra Wiesel, miten on mahdollista, että lehdistötilaisuus on saatu näin nopeasti kasaan? Hetki sitten olin vielä Palestiinassa.
- Se oli yksinkertaista, sanoi Wiesel. - Kirjoitin sen kaiken tähän kirjaan, jonka julistin äsken Pyhäksi kirjoitukseksi.
Emanuel Wiesel esitteli toimittajille juutalaisuuden uutta Pyhää Kirjaa, jonka nimi oli "Lehdistötilaisuuden kokoonkutsu."
- Tutkijamme Noah Cohen on saanut pitkien tutkimusten jälkeen selville kuka on Mashiach, eli juutalaisten Messias, ja mikä on Messiaan tehtävä maailmanhistoriassa.
- Onko totta, että juutalaisten Messias on Jeesus Kristus, kristittyjen jumala? Jane niminen naistoimittaja kysyi.
Noah Cohen nousi ylös ja alkoi puhua uskonnollisen hartauden sekaisella tiedemiehen äänellä.
- Palaamme myöhemmin kysymykseen Messiaan, eli Mashiachin henkilöydestä. Tällä hetkellä tärkein kysymys koskee Mashiachin tehtävää. Olemme tutkijaryhmäni kanssa selvittäneet, että Mashiachin tehtävä on Pyhien kirjoitusten tulkitseminen Maailmaamme. Uskonnollisessa kielenkäytössä puhutaan Sanan tulemisesta lihaksi. Ei pidä kuitenkaan luulla, että YHVH ei olisi juutalainen, päinvastoin…
Noah Cohenin esitelmän keskeytti tärykalvoja koetteleva kuulutus vogonilaisesta taistelulaivasta, jossa kerrottiin Telluksen olevan tähtienvälisen tien reitillä, että se tuhottaisiin, ja että olisi aivan liian myöhäistä valittaa asiasta enää prosessin tässä vaiheessa. Vogonilainen aloitti laskennan.
- 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4…
- Minun on ilo ilmoittaa, että juutalaisuus saa tänään toisenkin Pyhän Kirjan, kiirehti Emanuel Wiesel. - Sen on kirjoittanut Noah Cohen tänä aamuna. Pidemmittä puheitta…
- … 3, 2, 1.
Emanuel Wiesel otti juhlavan sulkakynän käteensä ja allekirjoitti pergamentille kirjatun pyhyystodistuksen. Lattia tärisi, seinät sortuivat. Maailman juutalaiskeskus mureni olemattomiin, samoin New York. Maailma räjähti kappaleiksi. Kaikki ihmiselämä ei tietenkään loppunut, sillä Arthur Dent liftasi ystävänsä kanssa vogonien taistelulaivalle ja Jeesus Kristus aloitti mittavan henkiinherättämisurakan toteuttaakseen kaksi suosikkiaan: Danten Infernon ja Kaislikossa suhisee.
Lehdistösalissa oli hiljaista. Kaikki tuijottivat Emanuel Wieseliä kysyvästi, mutta kukaan ei keksinyt kysymystä. Keski-ikäinen tutkija ja ikivanha uskonnollinen johtaja näyttivät heidän silmissään nyt paljon nuoremmilta ja urheilullisemmilta kuin aiemmin.
- Kun kiireisin tehtävä on suoritettu, annan taas puheenvuoron tutkijallemme, Wiesel sanoi.
- Kiitos veli, Noah Cohen sanoi.
- Olen pitkään ollut tietoinen Mashiachin luonteesta ja tehtävästä, ja kun omituiset tapahtumat aamulla alkoivat, kirjoitin kirjan joka laittaisi kaiken taas järjestykseen. Kun kirja nyt julistettiin pyhäksi, Mashiach on toteuttanut sen. Hän on siis luonut rinnakkaistodellisuuden, jossa kaikki on niinkuin pitääkin.
- Ovatko Messiaan surmaamat ihmiset elossa tässä todellisuudessa? kysyi villimiehen sylissä kujeileva naistoimittaja.
- Kaikki, jotka kuolivat samaan aikaan kun pyhyystodistuksen allekirjoitettiin, ja sen jälkeen aikaisemmassa todellisuudessa, ovat elossa tässä todellisuudessa.
- Olemmeko me siis kuolleita jossakin toisessa todellisuudessa?
- Näin mitä luultavimmin on, Noah Cohen sanoi. - Saanen palata nyt tämän lehdistötiedotteen varsinaiseen asiaan. Tässä on juutalaisuuden uusi Pyhä Kirja. Sen nimi on Olam Ha Ba - Mashiachin toinen tulevaisuus.
Naistoimittajasta, jolla oli vaikeuksia päättää keskittyisikö apinoiden Tarzaniin vai tiedotustilaisuuteen, oli tullut typertyneen toimittajajoukon äänitorvi. Hän kysyi jälleen kysymyksen, joka oli juuttunut muiden toimittajien kurkkuun.
- Onko tässä todellisuudessa kaikki samalla tavalla kuin ennen? Siis ennen Messiaan paluuta?
- Kaikki on samalla tavalla kuin ennen, sanoi Noah Cohen, ja lisäsi hieman nolona: - Olemme toki tehneet pieniä parannuksia, ettei aikaisempi katastrofi toistuisi.
- Sopiiko kysyä mitä parannuksia olette tehneet?
- Pieniä parannuksia. Juutalaisilla on esimerkiksi Maailmanvalta. Vaikeina aikoina hyvien ihmisten täytyy ottaa kokonaisvastuu asioista.
- Entä Messias? Kuka on Messias, ja eikö Messias saata pian tämänkin maailmamme tuhoon?
- Tässä Maailmassa on eri Messias kuin aikaisemmin. Halusimme, että kirjoitusten toteuttaminen on vastuullisissa käsissä. Mashiachin ei pidä toteuttaa mitä tahansa kioskikirjallisuutta, vaan Pyhiä juutalaisia kirjoituksia, Noah Cohen sanoi ja käveli ulos 153. kerroksen ikkunasta. Käveltyään hetken ilmassa hän mietti pitäisikö hänen jatkaa kävelemistä vai lentää horisonttiin kuin teräsmies, kunnes muisti, että Luukkaan evankeliumin 24: 51 oli vielä toteuttamatta, ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
